Heti vuoden 2011 voittajan selvittyä tuntui selvältä, että seuraavan vuoden viisuista ei saisi millään poliittisesti värittömiä. Viisuvoittaja ja näin seuraava isäntämaa Azerbaidžan oli melkoinen totalitaristivaltio, jossa ei kunnioitettu ihmisoikeuksia ja maassa oli lukuisia poliittisia vankeja. Lisäksi maalla oli kiistanalaisen Vuoristo-Karabahin alueen vuoksi todella jäätävät välit naapurimaahan, myös viisuihin osallistuneeseen Armeniaan. Tästä huolimatta viisut päätyivät Azerbaidžanin järjestämiksi, ja kaikkiin poliittisiin kysymyksiin EBU tuntui vastaavan vain, että euroviisut ovat politiikasta erotettu tapahtuma.
Paikka: Baku Crystall Hall, Baku, Azerbaidžan
Aika: tiistai, torstai & lauantai 22., 24. & 26. toukokuuta
Järjestäjä: İTV
Juontajat: Leyla Aliyeva, Eldar Gasimov & Nargiz Birk-Petersen
Ohjaaja: Ladislaus Kiraly
Vastaava tuottaja: Adil Kerimli
Virallinen valvoja: Jon Ola Sand
Slogan: Light your fire
Väliaikanumero: 1. semifinaali: Natig Rhythm Group, 2. semifinaali: Tuoreimmat viisuvoittajat, finaali: Emin
Azerbaidžan järjestikin viisut varoja säästelemättä. Viisujen budjetti oli yli sata miljoonaa euroa, mikä on kaikkien aikojen ylivoimaisesti suurin budjetti. Koska Bakusta ei sopivaa areenaa löytynyt, viisuja varten rakennettiin 16 000 katsojaa vetänyt Baku Crystall Hall, jonka rakentamisen tieltä ihmisiä häädettiin kodeistaan. Viisujen ajaksi Bakun kadut siivottiin, ja mainoskylttejä ilmestyi kaikkialle. Myös Bakun lentokenttää ja metroverkkoa laajennettiin viisuturisteja varten, mutta isäntämaasta johtuen viisuturistien määrä laski radikaalisti edeltäneistä vuosista.
Viisujen teemassa tuotiin esille myös Azerbaidžanin nimen merkitystä tulen maana. Viisujen sloganina toimi ”Light your fire” ja tämä tuli esille myös tulen värisessä graafisessa suunnittelussa. Kahden edellisvuoden tavoin viisut saivat jälleen kolme juontajaa, tv-juontaja Leyla Aliyeva, edellisvuoden voittajaduon Eldar Gasimov sekä tv-juontaja Nargiz Birk-Petersen.
Isäntämaa oli 1990-luvulla käynyt avointa sotaa Armenian kanssa Vuoristo-Karabahin herruudesta, ja maiden välit olivat edelleen erittäin kireät. Näin ollen Armenia boikotoi Azerbaidžanissa järjestettyjä euroviisuja. Myös Puola päätti jättää kisat väliin, sillä maan tv-yhtiö halusi säästää resursseja maan isännöimiä kesän 2012 jalkapallon EM-kisoja varten. Vastineeksi Montenegro palasi kahden taukovuoden jälkeen, jolloin osallistujamaita oli 42.
Ensimmäinen semifinaali kisattiin tiistai-iltana 22. toukokuuta, tosin euroviisujen käytännöksi oli muodostunut, että kisat käynnistyvät isäntämaasta riippumattomasti klo 21.00 Keski-Euroopan aikaan, jolloin viisulähetykset alkoivat paikallista aikaa vasta vuorokaudenvaihteessa. Taaskaan semifinaaleilla ei ollut varsinaisia avausnumeroita, vaan Bakua kierrelleen pikku logovideon jälkeen kuultiin juontajien avauspuheet. Postikorteissa esiteltiin isäntämaan ja –kaupungin monia puolia ja seurailtiin elämää Bakussa sekä Azerbaidžanin maaseudulla.
Ensimmäinen semifinaali saikin melko omaperäisen avauksen. Montenegroa edustanut Rambo Amadeus tunnettiin nimenomaan vaihtoehtomusiikin esittäjänä, eikä Euroopan taloudellista tilannetta huumorikeinoin kritisoinut ”Euro neuro” tuntunut toimivan avausesityksenä. Melkoisen omaperäinen veto keräsi pisteitä vain Albanialta ja San Marinolta, joille Montenegrokin antoi korkeita pisteitä, joten on mahdollista, että kappale sai kaikki pisteensä pisteidenvaihdolla. Joka tapauksessa semifinaalin 15. sijalle jäänyt Montenegro ei ollut lähelläkään finaalipaikkaa.
Huomattavasti vahvempana kilpailijana nähtiin Islannin Greta Salóme & Jónsi –dueton dramaattinen balladi ”Never forget”. Duetosta Jónsi oli jo edustanut Islantia vuonna 2004, ja hänen parinsa Greta Salóme laulun lisäksi säesti kappaletta viululla. Fanisuosikki lunasti odotetusti finaalipaikan, mutta finaalin pisteidenlaskussa kappale oli pitkään kokonaan ilman pisteitä. Loppupuolella viisun keräämät pisteet ympäri Eurooppaa toivat 20. sijan.
Kreikan Eleftheria Eleftheriou kisasi Kreikalle varsin tyypillisellä kreikkalaispoprallilla ”Aphrodisiac”. Kolmen miestanssijan kanssa esitetty viisu tuntui varsin kopiolta aiemmista samantyyppisistä Kreikan viisuista, ja kaikkien semifinaaliajan aiempien Kreikan viisujen tapaan se ylsi finaaliin. Kuitenkin finaalin pisteidenlaskussa kappale osoittautui melkoiseksi flopiksi. Heti ensimmäisenä äänestänyt Albania anti sille täydet pisteet, mutta tämän jälkeen tiedossa oli enää täydet pisteet Kyprokselta sekä tiettyjä hajapisteitä, jotka eivät riittäneet 17. sijaa korkeammalle. Ensimmäistä kertaa semifinaaliajalla Kreikka ei yltänyt kärkikymmenikköön, minkä aiheuttivat raadit, pelkillä puhelinäänillä Kreikka olisi ollut yhdeksäs.
Latvian Anmary meni jo julistamaan itsensä viisuvoittajaksi kantripopissa ”Beautiful song”. Kappaleessa hän lauloi, kuinka kappaleesta tulisi viisuvoiton kautta maailmanlaajuinen hitti, mutta aivan näin ei käynyt. Vain muutamilta mailta hajapisteitä kerännyt viisu jäi semifinaalin 16:nneksi, joka sekin oli Latvian korkein sijoitus sitten vuoden 2008.
Albanialaiset eivät itse päässeet semifinaali-iltana todistamaan vahvaäänisen solistinsa esitystä, sillä samana päivänä maassa tapahtuneen bussiturman uhrien muistolle maan tv-yhtiö ei halunnut näyttää illalla viihteellistä ohjelmaa. Näin myös maan pisteet semifinaalissa pohjautuivat pelkkään raatiäänestykseen. Maata edustanut Rona Nishliu lauloi vahvalla äänellä herkän dramaattisen balladin ”Suus”, joka oli jakanut vahvasti fanimielipiteitä. Vahva esitys kuitenkin kantoi selvästi finaaliin semifinaalin toisiksi parhaana, ja heikosta esiintymispaikasta huolimatta menestys jatkui myös finaalissa. Kappale ylsi viidennelle sijalle, joka on yhä Albanian kaikkien aikojen paras sijoitus viisuissa.
Romanian Mandinga-yhtyeen lattaripopista ”Zaleilah” oli tullut Romaniassa hitti jo ennen maan viisukarsintoja. Iloinen viisu ja esitys oli semifinaalin selviä ennakkosuosikkeja ja kaikkien odotusten mukaisesti eteni finaaliin. Finaalissa kannatus oli myös kohtuullista, Moldovan täydet pisteet sekä muualtakin korkeita pisteitä saanut viisu oli 12., mutta jakoi selvästi puhelinäänestäjien ja raatien näkemykset, puhelinäänissä kappale oli ollut seitsemäs ja raatiäänissä 20..
Sveitsin Sinplus-duo, jossa Brogginin veljesten Gabriel lauloi ja Ivan soitti kitaraa, jäi täpärästi finaalin ulkopuolelle rockrallilla ”Unbreakable”. Ympäri Eurooppaa pieniä pisteitä kerännyt kappale oli semifinaalin 11.. Belgian 17-vuotias Iris jäi myös semifinaaliin herkällä balladilla ”Would you?”, jonka pienet pisteet muutamilta mailta jättivät semifinaalin 17. sijalle.
Suomen viisufanit muistavat vuoden 2012 ehkä parhaiten kaikkien aikojen ensimmäisestä Uuden Musiikin Kilpailusta, ja tuolloin kilpailu olikin kaikessa sekavuudessaan jotakin aivan muuta kuin nykyään. Erittäin sekavan formaatin, jossa kaikin tavoin yritettiin piilotella sitä, että oltiin valitsemassa euroviisuedustajaa, myötä lopulta voittoon oli yltänyt Pernilla Karlsson balladilla ”När jag blundar”, joka oli alun perin tehty hänen äitinsä syntymäpäiville. Pernilla ei herättänyt kansainvälisissä kisoissa juuri huomiota edes Suomen lehdistössä. Yksinkertaistetun pelkistetyssä esityksessä Pernillaa säesti sellisti Heikki Takkula. Tuskin oli kenellekään kummoinen yllätys, että Suomi ei paljastunut finalistiksi vaan jäi semifinaalin 12. sijalle. Mainittakoon kuitenkin, että ”När jag blundar” on kielivapauden ajan ainoa euroviisuissa esitetty ruotsinkielinen kilpailukappale.
Israelin Izabo-yhtyeen sirkushenkinen ralli ”Time” ei myöskään kerännyt finaalipaikkaan riittävää kannatusta, vaan pikku pisteet ympäri Eurooppaa jättivät semifinaalin 13:nneksi. San Marinon Valentina Monetta kisasi sosiaalisesta mediasta kertoneella vitsipopviisulla ”The social network song (oh oh uh oh oh)”, jonka oli säveltänyt itse viisusäveltäjälegenda Ralph Siegel. Alun perin kappaleessa oli laulettu Facebookista, mutta viisujen säännöt kielsivät kaupallisten brändien mainostamisen viisujen sanoissa. Lavalla kannettavan tietokoneen ääressä taiteillut Monetta ei kuitenkaan saanut riittävää kannatusta, vaan muutamat satunnaispisteet, suurimpina ilmeisesti pistevaihtokaupalla kymmenen pistettä Albanian raadilta, jättivät semifinaalin 14. sijalle ja ulos finaalista, mutta tämä ei Monettan viisuedustusintoa lopettanut.
Kyproksen Ivi Adamou oli saanut suurta fanisuosiota vauhdikkaalla electropoprallilla ”La la love”. Kirjapinon päällä taiteillut fanisuosikki ylsi odotusten mukaisesti finaaliin ja keräsi finaalissakin kohtuullisesti kannatusta. Täydet pisteet Kreikalta ja yllättävämmin Ruotsilta sekä yksittäiset muut korkeat pisteet toivat 16. sijan. Myös kaupallisesti viisu menestyi kohtuullisesti.
Tanskan Soluna Samay säesti itseään kitaralla akustisessa popviisussa ”Should’ve known better”. Kevyen rallin taustamuusikot olivat pukeutuneet varsin arkisiin asuihin, mutta tämä ei Tanskan finaalipaikkaa estänyt. Finaalissa kappaleen menestys oli jo vaisumpaa, vielä äänestyksen puolivälissä Tanska oli nollapisteissä, mutta lopun pisteet lähinnä pohjoismaista toivat sentään 21. sijan.
Luultavasti ensimmäisen semifinaalin odotetuin esiintyjä oli ympäri Eurooppaa ilmiöksi noussut Venäjän Buranovskiye Babushki –mummokuoro. Udmurtian alueelta kotoisin olleet mummot esittivät pääosin suomensukuisella udmurtin kielellä esitetyn etnisen popviisun ”Party for everybody”. Mummoista vanhin, 77-vuotias Natalya Pugachyova teki samalla uuden ennätyksen kaikkien aikojen vanhimpana eurovisuissa kilpailleena. Vuoden eniten mediahuomiota saaneisiin kisaajiin kuulunut Venäjä lunasti odotukset ja ylsi finaaliin semifinaalin parhaana. Finaalissakin menestys oli aikamoista, kappale sai pisteitä Sveitsiä lukuun ottamatta kaikilta mailta, ja vaikka täydet pisteet se sai vain Valko-Venäjältä, oli Venäjä kuitenkin 14 maan äänestyksen kärkikolmikossa ja toi maalle peräti toisen sijan. Kappale oli kuitenkin kärsinyt raatien vaikutuksesta, pelkällä puhelinäänestykselläkin Venäjä olisi ollut toinen, mutta saanut 332 pistettä eli yli sata pistettä enemmän, kuin edellisvuoden voittaja. Raatiäänestyksessä Venäjä kuitenkin jätettiin 11:nneksi.
Täpärimmin finaaliin ylsi Unkarin Compact Disco –yhtye syntikkapopilla ”Sound of our hearts”. Puhelinäänestäjät olisivat jättäneet kappaleen ulkopuolelle mutta raadit nostivat sen finaaliin, jossa kappale arpoutui pelätylle kakkospaikalle. Tältä esiintymispaikalta menestystä ei juuri tullutkaan, vaan hajapisteet muutamasta maasta jättivät Unkarin 24. sijalle. Semifinaalin jumbosija lankesi Itävallan Trackshittaz-duetolle hiphop-rapviisulla ”Wok imit deim Popo”. Kolmen vihreää hohtaviin pukuihin pukeutuneen naistanssijan kanssa esitetty viisu keräsi vain muutamalta maalta pikku pisteitä ja jäi semifinaalin viimeiseksi.
Moldovan Pasha Parfeny oli mukana kevyellä pelimannirallilla ”Lăutar”, jota tuki viisi naistaustatanssijaa. Näpsäkkä esitys kantoi finaaliin, jossa se arvottiin esiintymään viimeisenä. Romanian 12 pistettä saanut viisu keräili vaihtelevia pistemääriä tasaisesti muualtakin ja ylsi 11. sijalle.
Semifinaalin päätti jo toista vuotta putkeen Irlantia edustanut Jedward-veljesduetto. Edellisvuonna listahitin omasta viisustaan saanut duo oli tällä kertaa mukana vauhdikkaalla teinipopilla ”Waterline”, jossa hopeapukuiset laulajat esityksen lopuksi pääsivätkin suihkuun. Näyttävä lopetusesitys oli semifinaalin selvä läpimenijä, mutta finaalissa hyvästä esiintymispaikasta huolimatta menestys jäi edellisvuotta heikommaksi. Hajapisteitä kerännyt Irlanti jäi 19. sijalle, mutta kärsi selvästi raatien vaikutuksesta, sillä puhelinäänestyksellä viisu olisi ollut kymmenes.
Kahtena edellisenä vuonna puhelinäänestys oli alkanut jo ennen ensimmäistä kappaletta, mutta nyt äänestys oli jälleen kokonaan kappaleiden jälkeen. Semifinaalin väliajalla kuultiin perinteistä azerbaidzanilaista kansanmusiikkia folkmuusikko Natig Shirinovin johdolla. Lyömäsoitimiin painottunut väliaika kuvasi isäntämaan musiikkiperinnettä varmasti paremmin kuin yksikään maan euroviisu. Finalistien julkistamiseen tuotiin uutta jännitystä paljastamalla viimeisenä julkistettava finalisti vasta lavalle tuotavan kultaisen lipun kautta.
Toisen semifinaalin ensimmäisenä kisasi Balkanin alueen musiikin elävä legenda. Serbiaa edustanut Željko Joksimović oli edustanut jo Serbia-Montenegroa vuonna 2004 peräti toisen sijan arvoisesti ja päässyt samalla todelliseksi viisufanilegendaksi. Tällä kertaa hän kisasi kaihoisalla balkanilaisballadilla ”Nije ljubav stvar” viisihenkisen muusikkoryhmän tukemana. Lumoava avaus kantoikin kaikkien odotusten mukaisesti finaaliin semifinaalista, johon oli arpoutunut kokonaiset viisi kuudesta mukana olleesta entisen Jugoslavian maasta. Finaalissa loppupään esiintymispaikan saanut kappale kaikkien odotusten mukaisesti jatkoi menestystä, Montenegrolta, Bulgarialta, Slovenialta ja Kroatialta täydet pisteet saanut viisu keräsi korkeita pisteitä monista muistakin maista ja ylsi peräti kolmanneksi. Eikä menestys tosiaan johtunut pelkästä Balkanin alueen blokkiäänestyksestä, sillä tuomariäänestyksessä viisu oli ollut toinen.
Toisena kisasi toinen Balkanin alueen muusikkotähti. Makedonian Kaliopi oli valittu maansa edustajaksi jo vuonna 1996, mutta ei läpäissyt tuona vuonna käytössä ollutta esikarsintajärjestelmää. Tällä kertaa Balkan-henkinen rockballadi ”Crno i belo” kantoi finaaliin heikosta esiintymispaikasta huolimatta. Finaalissa esiintymispaikka olikin huomattavasti parempi, ja Makedonia keräsi lähinnä Kaakkois-Euroopasta 13. sijaan oikeuttavat pisteet.
Alankomaiden Joan Franka taas ei kerännyt kummoista kannatusta intiaanihenkisellä kantrirallilla ”You and me”, jossa solisti oli teeman mukaisesti pukeutunut sulkapäähineeseen. Pikku pisteet muutamilta mailta jättivät semifinaalin 15. sijalle, ja Alankomaiden kohtalona oli karsiutua jo kahdeksatta vuotta putkeen. Maltan Kurt Callejan popviisu ”This is the night” taas toi maalle finaalipaikan, mutta finaalissa livebändin sekä näyttävien pyrojen kanssa esitetty esitys jäi väistämättä jalkoihin, ja yksittäiset pisteet muutamilta mailta jättivät 21. sijalle.
Valko-Venäjän Litesound-yhtye kisasi vauhdikkaalla poprockrallilla ”We are the heroes”, joka ei kuitenkaan kerännyt pahemmin kannatusta. Lähinnä entisestä Neuvostoliitosta pisteitä kerännyt viisu jäi semifinaalin 16:nneksi. Myöskään Potugalin Filipa Sousa ei saavuttanut finaalipaikkaan vaadittavaa tukea fadoballadilla ”Vida minha”, jonka pienet pisteet noin puolelta maista oikeuttivat semifinaalin 13. sijaan.
Ukrainan Gaitana promosi maassa kesällä kisattavia jalkapallon EM-kisoja poprallilla ”Be my guest”, jossa lavalle tuodulle ruudulle ilmestyi hurraamaan valtava ihmismäärä, sillä kilpailun säännöt rajoittivat lavalla olevien ihmisten määrän kuuteen. Kaikkien aiempien Ukrainan viisujen tavoin tämäkin pääsi finaaliin, jossa menestys kuitenkin heikkeni. Entisestä Neuvostoliitosta korkeimmat pisteensä kerännyt Ukraina jäi 15. sijalle, joka oli maan heikoin sijoitus sitten vuoden 2005. Ukraina kuitenkin selvästi jakoi puhelinäänestäjät ja raadit, sillä semifinaalissa kappale oli puhelinäänestyksen toisiksi viimeinen ja raatiäänestyksen kolmas, finaalissa taas puhelinäänestyksen 20. ja raatiäänestyksen seitsemäs.
Bulgarian Sofi Marinovan electropop ”Love unlimited” sisälsi yhteensä kymmentä eri kieltä. Yksin lavalla esiintynyt Marinova keräsikin kannatuksen, joka oli todella lähellä finaalipaikkaa, ja vasta tie-break-säännöt jättivät Bulgarian täpärästi 11. sijalle. Kilpailun kuopus, Slovenian 16-vuotias Eva Boto ei myöskään juuri vakuuttanut yleisöä vahvan mahtipontisella balladilla ”Verjamem”, joka sai lähes kaikki pisteensä Länsi-Balkanilta ja jäi semifinaalin toisiksi viimeiseksi siitäkin huolimatta, että kappaleen oli säveltänyt itse vuoden 2007 voittoviisun ”Molitva” säveltäjä Vladimir Graić. Finaalin ulkopuolelle jäi myös Kroatian Nina Badrić, joka huolimatta nimekkyydestä kotimaassaan keräsi vahvalla balladilla ”Nebo” korkeita pisteitä Länsi-Balkanilta, mutta ei juuri muualta ja jäi semifinaalin 12:nneksi.
Ehdottomasti vuoden suurin ennakkosuosikki tuli Ruotsista. Maata edustaneen Loreenin eurodance ”Euphoria” oli valloittanut Euroopan listat jo ennen viisuja, ja Ruotsi tuntui olevan ensimmäisenä kaikilla fani- ja vedonlyöntilistoilla. Pimeässä salissa miestanssijan kanssa esitetty hypnoottinen esitys huipentui lumisateeseen lopussa, ja valloittikin viisuyleisön. Kuudes Thomas G:sonin säveltämä euroviisu tuottikin säveltäjälle aivan uudenlaista tulosta, kappale ylsi finaaliin ensin finaaliin semifinaalin voittajana, mistä nousu jatkui. Kappale sai täydet pisteet peräti 18 maalta, ja van Italia jätti Ruotsin pisteittä. Eritellyistä tuloksista selvisi, että Ruotsi oli ollut voittaja sekä puhelin- että raatiäänestyksessä, raatiäänestyksessä ero toiseen oli yli sata pistettä. Odotukset lunastanut ennakkosuosikki oli myös valtaisa kaupallinen menestys. Kappale oli listaykkönen kymmenissä eri maissa. Kappale oli Suomessa koko vuoden suurin hitti, ja Ruotsissa viisu myi yhdeksänkertaista platinaa. ”Euphoria” onkin epäilemättä 2010-luvun kaupallisesti menestynein euroviisu.
Valovoimaisen ennakkosuosikin jälkeinen esiintymispaikka ei varmasti ollut otollinen Georgian Anri Jokhadzelle. Monista irtonaisista palasista koottu huumorirock ”I’m a joker” ei juuri yleisöä vakuuttanutkaan ja puhelinäänestäjät olisivat jättäneet viisun semifinaalin viimeiseksi. Tuomarit olisivat äänestäneet viisun jopa kahdeksanneksi, mutta yhteistuloksissa sijoitus oli semifinaalin 14. ja Georgian kohtalona oli karsiutua finaalista ensimmäistä kertaa maan viisuhistoriassa.
Isäntämaa Azerbaidžan koettiin Turkin pikkuvelivaltiona, ja näin ollen Turkin edustaja Can Bonomoa hurrattiin kuin isäntämaan edustajaa. Arabipopralli ”Love me back” sai yleisöltä valtavat suosionosoitukset, ja viiden taustaesiintyjän, jotka C-osassa muodostivat laivan solistin ympärille, kanssa esiintynyt Bonomo veikin Turkin kirkkaasti finaaliin. Finaalissa kappale sai täydet pisteet isäntämaalta ja muitakin korkeita pisteitä ympäri Eurooppaa, mistä seurasikin komea seitsemäs sija. ”Love me back” on kuitenkin toistaiseksi viimeisin viisu, joka Turkilta on nähty.
Viron Ott Lepland kisasi vahvan herkällä balladilla ”Kuula”, jossa vain yhtä taustalaulajaa käyttämällä saatiin aikaan pelkistetyn tunnelmallinen esitys. Vauhdikkaiden kappaleiden välissä kisannut Viro toimikin tunnelman rauhoittajana ja ylsi selvästi finaaliin. Finaalissakin menestys jatkui, vaikka äänestyksen alussa kappale ei vaikuttanut kovin vahvalta kilpailijalta, se teki myöhemmin loppukirin ja ylsi peräti kuudenneksi.
Semifinaalin raskain kolmiminuuttinen tuli Slovakiasta. Max Jason Main esittämä rockralli ”Don’t close your eyes” sisälsi dramaattisen esityksen, mutta ei iskenyt viisuyleisöön. Kappale keräsi erinäisiä pisteitä muutamista maista, mutta nämä pisteet eivät pelastaneet semifinaalin viimeiseltä sijalta. Kappaleen 22 pistettä ovat kuitenkin korkeimmat semifinaalin jumbon pisteet ajalta ennen kuin vuonna 2016 pisteidenannosta tuli huomattavasti anteliaampaa.
Tiukimmin semifinaalin läpäisi Norjan Tooji vauhdikkaalla dancepopilla ”Stay”, johon viiden taustaesiintyjän voimin toteutettiin myös näyttävä koreografia. Kappale keräsi korkeat pisteet pohjolasta sekä pikku pisteitä muualta ympäri Eurooppaa, ja oli semifinaalin pistemäärissä Bulgarian kanssa jaetulla kymmenennellä sijalla. Tässä jouduttiin soveltamaan tie-break-sääntöä, ja koska Norja oli saanut pisteitä 11 maalta ja Bulgaria kymmeneltä, oli Norja semifinaalin tiukin läpäisijä. Finaalissa kappale keräsi enää pienet pisteet muutamalta maalta ja jäi finaalin viimeiseksi.
Bosnia-Hertsegovinan Maya Sar oli nähty jo vuotta aiemmin maansa taustamuusikkona. Tällä kertaa hän säesti itseään pianolla herkän kaihoisassa balkanilaisballadissa ”Korake ti znam”, ja kappaleen tunnelman välittämiseksi esiintyi yksin lavalla. Semifinaalissa ympäri Eurooppaa pisteitä kerännyt illan viimeinen balladi oli selvä finalisti, mutta finaalissa alkupään esiintymispaikka ei enää tuntunut toimivan samalla tavalla. Lähinnä Länsi-Balkanilta pisteitä kerännyt viisu jäi finaalissa sijalle 18..
Semifinaalin päätti Liettuan Donny Montell, jonka viisu ”Love is blind” alkoi haikeana balladina, mutta muuttui sitten nopeammaksi popiksi. Yksin lavalla esiintynyt Montell esiintyi kappaleen nimen mukaisesti aluksi silmät sidottuna, ja sisällytti esitykseen niin kärrynpyörän kuin ilmakitaraa. Päätösesitys ylsi peräti semifinaalin kolmanneksi ja selväksi finalistiksi. Finaalissakin kappale keräili vielä erinäisiä korkeita pisteitä, mikä toikin 14. sijan.
Toisen semifinaalin väliaika oli viisulähihistorian muistelua. Lavalla esiintyivät viisi viimeisintä viisuvoittajaa Marija Šerifović, Dima Bilan, Alexander Rybak, Lena sekä Ell & Nikki. Jokainen sai vuorollaan esittää pätkän voittokappaleestaan azerbaidžanilaiselle kansanmusiikille sovitettuna, mitä seurasi vielä kaikkien aikojen euroviisuna pidetyn Waterloon yhteisesitys, tosin ainakin Dima Bilan selvästi vain liikutteli huuliaan. Finalistit paljastettiin jälleen virallisesti satunnaisessa järjestyksessä, mutta on vähintäänkin epäilyttävää, että ehdottomasti illan toivotuin finalisti, isäntämaan isovelivaltio Turkki paljastettiin finalistiksi viimeisenä.
Finaalishow olikin näyttävyydessään jo aivan omaa luokkaansa. Alussa kierreltiin Bakun yössä seuraamassa ilotulitusshow’ta, jonka jälkeen avausesitys areenalla sisälsi niin azerbaidžanilaista kansanlaulantaa, -tanssia, modernimpaa koreografiaa kuin myös lyhennetyn version hallitsevasta voittokappaleesta. Avauspuheiden yhteydessä nähtiin vielä kooste kilpailuareenan rakentamisesta, tietysti asiaan liittyneet ihmisoikeuskysymykset sivuttaen.
Finaalin avasikin todellinen elävä musiikkilegenda. Isoa Britanniaa edustanut 76-vuotias Engelbet Humperdinck muistettiin esimerkiksi hitistään ”Release me” vuodelta 1967, ja nyt vanhoilla päivillään laulajalegenda edusti maataan herkän tunnelmallisella valssilla ”Love will set you free”. Pelkistetysti kitaristin ja kahden pientä huomiota saaneen tanssijan kanssa esitetty kappale ei kuitenkaan saanut pahemmin viisuyleisöä puolelleen, vaan pisteet muutamalta maalta jättivät 25. sijalle.
Ranskan indonesialaissyntyinen Anggun kisasi vauhdikkaalla dancepopilla ”Echo (You and I)”, jota viisulavalla tuki Pariisin miesvoimistelijoiden eliitti. Ranska ei kuitenkaan saanut juuri yhtään puhelinäänestyskannatusta, pelkillä puhelinäänillä Ranska olisi ollut finaalin viimeinen nollalla pisteellä. Kohtuullinen raatikannatus kuitenkin nosti maan 22. sijalle.
Italian Nina Zilli kisasi jazzahtavalla popviisulla ”L’amore è femmina (Out of love)”, joka vakuuttikin viisuyleisöä jo paremmin. Vaikka puhelinäänissä kappale ei loistanutkaan, oli se raatiäänestyksessä peräti neljäs ja tasaisesti ympäri Eurooppaa saadut pisteet toivat yhdeksännen sijan.
Azerbaidžan oli jälleen tilannut viisunsa Ruotsista, ja jo kolmatta vuotta putkeen maan viisulla oli samat tekijät. Sabina Babayevan tulkitsema herkkä balladi ”When the music dies” sisälsi myös perinteisiä azerimusiikkisävyjä sekä herkän esityksen, jossa solistin mekkoon heijastettiin erilaisia kuvioita. Jälleen maan viisu tuotti tulosta, viisu keräsi lukuisia korkeita pisteitä, mutta jäi myös melko monen maan äänestyksessä nollille. Yhteispisteet toivat kuitenkin neljännen sijan.
Espanjan Pastora Soler kisasi herkän vahvalla balladilla ”Quédate conmigo”, jonka ruotsalaisen tekijätiimin ratkaisevassa asemassa oli aikamme suuri viisusäveltäjä Thomas G:son. Herkän vahva esitys oli yleisön mieleen eniten 12 pistettä antaneessa Portugalissa, mutta kappale keräsi pienempiä pisteitä useimmilta mailta. Tuloksena olikin kymmenes sija, joka sivuaa Espanjan 2010-luvun parasta sijoitusta. Espanjan kuitenkin selvästi hyötyi raadeista, sillä raatiäänestyksessä viisu oli viides ja puhelinäänestyksessä 18..
Saksan Roman Lob oli mukana herkällä pianoballadilla ”Standing still”, jossa Lobia lavalla tuki neljä taustamuusikkoa. Äänestyksen alussa viisu ei näyttänyt vahvalta kilpailijalta, mutta loppupuolella se keräili enenevissä määrin pisteitä, ja ylsi lopulta yhdeksänneksi. Samalla murrettiin myyttiä, jonka mukaan Big-5-maat eivät voisi enää pärjätä viisuissa, nimittäin jo kolmatta vuotta putkeen Saksa oli kärkikymmenikössä. Tuon jälkeen Saksan viisuonni onkin sitten kääntynyt.
Finaalin näyttävällä väliajalla nähtiin azerbaidžanilainen showartisti Emin, jonka vetämänä kuultiin ensin azerbaidžanilaista kansanmusiikkia ja tämän jälkeen tulella ja showlla tehostettu versio hitistä ”Never enough”. Äänestyksessä Ruotsi meni lähes heti johtoon, ilmeisesti äänestysjärjestystä ei saatu sellaiseksi, että Ruotsi ei olisi lähes alusta asti johdossa. Äänestyksen muistettavin kohta on kuitenkin luultavasti Saksan pisteidenantaja Anke Engelken muistutus azeri-isännille demokratian merkityksestä ja onnentoivotus Azerbaidžanin kehityksessä kohti demokratiaa. Suomalaiset muistanevat myös Mr. Lordin Suomen pisteidenantajana. Viisufinaali venyi kolmi- ja puolituntiseksi, ja paikallisen ajan vuoksi finaalin päättyessä oli kello Bakussa jo puoli neljä aamuyöllä.
Vuoden 2012 viisut toivat monien eurooppalaisten tietoon ensi kertaa Azerbaidžanin ihmisoikeustilanteen, mutta itse viisulähetyksissä tilanne ei päässyt esille. Vuoden kilpailijoista vain Ruotsin viisuvoittaja Loreen oli näkyvästi arvostellut paikallista tilannetta. Kuitenkin, huippumenestynyt voittokappale ja viisuvoiton meneminen ihmisoikeuksia kunnioittavaan maahan merkitsi kilpailulla olevan mahdollisuudet yhä uuteen suosioon.
Tulos:
1. semifinaali:
1. Montenegro: Rambo Amadeus – Euro neuro (15. sija, 20 pistettä)
2. Islanti: Greta Salóme & Jónsi – Never forget (8. sija, 75 pistettä)
3. Kreikka: Eleftheria Eleftheriou – Aphrodisiac (4. sija, 116 pistettä)
4. Latvia: Anmary – Beautiful song (16. sija, 17 pistettä)
5. Albania: Rona Nishliu – Suus (2. sija, 146 pistettä)
6. Romania: Mandinga – Zaleilah (3. sija, 120 pistettä)
7. Sveitsi: Sinplus – Unbreakable (11. sija, 45 pistettä)
8. Belgia: Iris – Would you? (17. sija, 16 pistettä)
9. Suomi: Pernilla Karlsson – När jag blundar (12. sija, 41 pistettä)
10. Israel: Izabo – Time (13. sija, 33 pistettä)
11. San Marino: Valentina Monetta – The social network song (oh oh uh oh oh) (14. sija, 31 pistettä)
12. Kypros: Ivi Adamou – La la love (7. sija, 91 pistettä)
13. Tanska: Soluna Samay – Should’ve known better (9. sija, 63 pistettä)
14. Venäjä: Buranovskiye Babushki – Party for everybody (1. sija, 152 pistettä)
15. Unkari: Compact Disco – Sound of our hearts (10. sija, 52 pistettä)
16. Itävalta: Trackshittaz – Wok imit deim Popo (18. sija, 8 pistettä)
17. Moldova: Pasha Parfeny – Lăutar (5. sija, 100 pistettä)
18. Irlanti: Jedward – Waterline (6. sija, 92 pistettä)
2. semifinaali:
1. Serbia: Željko Joksimović – Nije ljubav stvar (2. sija, 159 pistettä)
2. Makedonia: Kaliopi – Crno i belo (9. sija, 53 pistettä)
3. Alankomaat: Joan Franka – You and me (15. sija, 35 pistettä)
4. Malta: Kurt Calleja – This is the night (7. sija, 70 pistettä)
5. Valko-Venäjä: Litesound – We are the heroes (16. sija, 35 pistettä)
6. Portugali: Filipa Sousa – Vida minha (13. sija, 39 pistettä)
7. Ukraina: Gaitana – Be my guest (8. sija, 64 pistettä)
8. Bulgaria: Sofi Marinova – Love unlimited (11. sija, 45 pistettä)
9. Slovenia: Eva Boto – Verjamem (17. sija, 31 pistettä)
10. Kroatia: Nina Badrić – Nebo (12. sija, 42 pistettä)
11. Ruotsi: Loreen – Euphoria (1. sija, 181 pistettä)
12. Georgia: Anri Jokhadze – I’m a joker (14. sija, 36 pistettä)
13. Turkki: Can Bonomo – Love me back (5. sija, 80 pistettä)
14. Viro: Ott Lepland – Kuula (4. sija, 100 pistettä)
15. Slovakia: Max Jason Mai – Don’t close your eyes (18. sija, 22 pistettä)
16. Norja: Tooji – Stay (10. sija, 45 pistettä)
17. Bosnia-Hertsegovina: Maya Sar – Korake ti znam (6. sija, 77 pistettä)
18. Liettua: Donny Montell – Love is blind (3. sija, 104 pistettä)
Finaali:
1. Iso-Britannia: Engelbert Humperdinck – Love will set you free (25 sija, 12 pistettä)
2. Unkari: Compact Disco – Sound of our hearts (24. sija, 19 pistettä)
3. Albania: Rona Nishliu – Suus (5. sija, 146 pistettä)
4. Liettua: Donny Montell – Love is blind (14. sija, 70 pistettä)
5. Bosnia-Hertsegovina: Maya Sar – Korake ti znam (18. sija, 55 pistettä)
6. Venäjä: Buranovskiye Babushki – Party for everybody (2. sija, 259 pistettä)
7. Islanti: Greta Salóme & Jónsi – Never forget (20. sija, 46 pistettä)
8. Kypros: Ivi Adamou – La la love (16. sija, 65 pistettä)
9. Ranska: Anggun – Echo (You and I) (22. sija, 21 pistettä)
10. Italia: Nina ZIlli – L’amore è femmina (Out of love) (9. sija, 101 pistettä)
11. Viro: Ott Lepland – Kuula (6. sija, 120 pistettä)
12. Norja: Tooji – Stay (26. sija, 7 pistettä)
13. Azerbaidžan: Sabina Babayeva – When the music dies (4. sija, 150 pistettä)
14. Romania: Mandinga – Zaleilah (12. sija, 71 pistettä)
15. Tanska: Soluna Samay – Should’ve known better (23. sija, 21 pistettä)
16. Kreikka: Eleftheria Eleftheriou – Aphrodisiac (17. sija, 64 pistettä)
17. Ruotsi: Loreen – Euphoria (1. sija, 372 pistettä)
18. Turkki: Can Bonomo – Love me back (7. sija, 112 pistettä)
19. Espanja: Pastora Soler – Quédate conmigo (10. sija, 97 pistettä)
20. Saksa: Roman Lob – Standing still (8. sija, 110 pistettä)
21. Malta: Kurt Calleja – This is the night (21. sija, 41 pistettä)
22. Makedonia: Kaliopi – Crno i belo (13. sija, 71 pistettä)
23. Irlanti: Jedward – Waterline (19. sija, 46 pistettä)
24. Serbia: Željko Joksimović – Nije ljubav stvar (3. sija, 214 pistettä)
25. Ukraina: Gaitana – Be my guest (15. sija, 65 pistettä)
26. Moldova: Pasha Parfeny – Lăutar (11. sija, 81 pistettä)
Keskustele ensimmäisestä semifinaalista foorumillamme
