Azerbaidžanin törsättyä reippaasti yli 100 miljoonaa euroa ensimmäisiin omiin euroviisuihinsa ruotsalaiset päättivät kääntää kilpailun suuntaa. Pian viisujen järjestelyt aloitettuaan ruotsalaistuottajat ilmoittivat, että tällä kertaa pyritään järjestämään hyvää halvalla. Kisat pidettiinkin tällä kertaa vain noin 12 miljoonan euron budjetilla.
Paikka: Malmö Arena, Malmö, Ruotsi
Aika: tiistai, torstai & lauantai 14., 16. & 18. toukokuuta
Järjestäjä: SVT
Juontaja: Petra Mede
Ohjaajat: Daniel Jelinek & Robin Hofwander
Vastaava tuottaja: Martin Österdahl
Virallinen valvoja: Jon Ola Sand
Slogan: We are one
Väliaikanumero: 1. semifinaali: Pohjolan valot, 2. semifinaali: Darin & Agnes Carlsson, finaali: Loreen, Ruotsalainen pitopöytä –show
Kun Ruotsin voitto vuoden 2012 viisuissa varmistui, oli toukokuulle 2013 kaikki maan pääkaupunki Tukholman suuret areenat jo varattu kaupungissa pelattavia jääkiekon maailmanmestaruuskisoja varten. Niinpä kisat vietiin maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Malmöön. Kisat pidettiin 15 000 katsojaa vetäneessä Malmö Areenassa, joka on yleisömäärältään Ruotsin toisiksi suurin sisähalli. Katsomosta tehtiin samalla entistä enemmän konserttiyleisöä muistuttava, ja ensimmäistä kertaa viisuhistoriassa osa yleisöstä, lavan eteinen permanto, seurasi tapahtumaa seisomapaikoilta. Euroopan yhtenäisyyden nimissä tapahtuma järjestettiin sloganilla ”We are one”.
Euroopan yhtenäisyys kuitenkin tuntui hajaantuvan, kun syksyllä 2012 ympäri Eurooppaa tuli ilmoituksia kisojen väliin jättämisestä. Azerbaidžanissa pidettyjä viisuja boikotoinut Armenia palasi, mutta vastineeksi Bosnia-Hertsegovina ja Portugali ilmoittivat jättäytyvänsä pois taloudellisista syistä. Turkki taas vastusti kisojen sääntöuudistuksia, erityisesti tuomareiden valtaa ja suurten rahoittajamaiden automaattisia finaalipaikkoja, ja protestiksi jättäytyi pois. Turkin kohdalla syynä oli ilmeisesti myös konservatismin kasvu Turkissa, Turkki oli tuolloin siirtymävaiheessa kohti nykyistä Erdoğanin aikaa. Myös Slovakia jättäytyi pois syynä taloustilanne ja vähäinen kiinnostus euroviisuihin maassa. Osallistujamaita oli siis lopulta 39, ja vetäytyneistä maista Slovakia ja Turkki eivät ole palanneet sen koommin.
Ruotsalaistuottajat järjestivätkin kisaan uusia sääntöuudistuksia, jotka saivat melko ristiriitaisen vastaanoton. Omien sanojensa mukaan tuottaakseen mahdollisimman hyvää tv-viihdettä syksyllä 2012 ruotsalaistuottajat julkistivat uudistuksen, joka muutti esiintymisjärjestyksen määrityksen. Tuohon asti joka ikinen vuosi viisujen esiintymisjärjestys oli arvottu, mutta nyt arvottiin vain esiintymispuoliskot, minkä jälkeen tuottajat saisivat päättää esiintymisjärjestyksen varmistaakseen, ettei peräkkäisille esiintymispaikoille tule samanlaisia kappaleita, koska sen pelättiin pitkästyttävän katsojia. Toinen uudistus liittyi puhelin- ja raatiäänten yhdistämiseen. Ennen kummankin komponenttiäänestyksen top-10 oli yhdistetty viisupistein, mutta nyt kukin tuomari järjestäisi kaikki viisut mielestään paremmuusjärjestykseen, listat summaamalla saataisiin koko tuomariranking, ja maan äänestystulos yhdistettäisiin laskemalla yhteen tuomari- ja puhelinäänestystuloslistojen sijat. Tämä kasvatti raatien valtaa, sillä raadit saattoivat nyt antaa mielestään heikoimmille viisuille negatiivisia ääniä eikä puhelinäänestäjien suosikki saisi välttämättä pistettäkään.
Ensimmäinen semifinaali kisattiin tiistaina 14. toukokuuta. Heti ensimmäisen semifinaalin avausnumerossa esiintyikin hallitseva viisuvoittaja Loreen, joka esitti lapsikuoron kanssa voittoviisunsa ”Euphoria”. Tätä seurasivat avauspuheet illan juontajalta. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995 tapahtumalla oli vain yksi juontaja, ruotsalainen tv-koomikko Petra Mede. Postikorteilla seurattiin artistien elämää heidän omissa maissaan ja esiteltiin vuorossa olevan maan omaa kulttuuria.
Ruotsalaistuottajien päätöksellä semifinaalin avasi Itävallan Natália Kelly, jonka kevyt poprockviisu ”Shine” oli jo viisuhistorian kolmas samanniminen viisu. Avausviisu ei kuitenkaan ollut pahemmin yleisön mieleen, kappale keräsi 1-4 pistettä noin puolelta maista, mutta tämä ei riittänyt semifinaalin 14. sijaa ylemmäs ja Itävalta karsiutui.
Pahamaineiselle esiintymispaikalle 2. sijoitettiin Viron Birgit Õigemeel toiveikkaalla viisuballadilla ”Et uus saaks alguse”, jonka tasaiset pikkupisteet lähes kaikista semifinaalin maista toivat täpärästi finaalipaikan semifinaalin kymmenentenä. Finaalissa alkupään esiintymispaikan myötä kannatus oli melko pientä, kappale sai finaalissa pisteitä vain naapureiltaan Latvialta ja Suomelta ja jäi 20. sijalle. Vuoden 2013 eriteltyinä tuloksina julkistettiin vain keskiarvosijoitukset puhelin- ja raatiäänissä, mutta näiden perusteella raatilistoitusten keskiarvoissa Viro oli ollut huomattavasti puhelinäänestyslistoja menestyneempi.
Semifinaalin jumbosija lankesi Slovenian Hannah Mancinille, jonka energinen popviisu ja esitys ”Straight into love” tuntuivat jäävän jalkoihin semifinaalin alkupuolella. Kappaleen keräämistä kahdeksasta pisteestä jokainen tuli entisen Jugoslavian alueelta, ja kappale oli viimeisenä sekä puhelin- että raatilistojen sijoituskeskiarvoissa. Kroatian kuuden miehen muodostama lauluryhmä Klapa s Mora kisasi perinteistä kroatialaista, aina UNESCO:n aineettomiin maailmanperintökohteisiin luettua klapa-musiikkityyliä edustaneella viisulla ”Mižerja”. Kuuden miessolistin vahva esitys jäi kuitenkin semifinaalin 13:nneksi ja karsiutui finaalista.
Ensimmäisen semifinaalin ensimmäisten kahdeksan kappaleen joukkoon arpoutuneista viisuista oli eroteltavissa neljä selvää ennakkosuosikkia, ja on vähintäänkin epäilyttävää, että niille oli annettu alkupuoliskon neljä jälkimmäistä paikkaa. Viidentenä kisasi kilpailun suurin ennakkosuosikki, Tanskan Emmelie de Forest folkahtavalla popviisulla ”Only teardrops”. Lavalla viisi miestaustaesiintyjää soitti pilliä ja rumpuja kasvaneeseen viisuun, jossa de Forest itse nähtiin paljain jaloin riepumaisessa mekossa. Ehdoton ennakkosuosikki kantoi kaikkien odotusten mukaisesti finaaliin semifinaalin ensimmäisenä, ja finaalissa loppupään esiintymispaikalta menestys jatkui. Kappale sai pisteitä San Marinoa lukuun ottamatta kaikilta mailta, ja täydet pisteet sille antoi kahdeksan maata. Viisu veikin selvän voiton ja toi Tanskalle maan kolmannen viisuvoiton. Eriteltyjen tulosten mukaan kappale oli ensimmäisenä sekä puhelin- että tuomarilistojen keskiarvoissa. Viisuvoittaja oli jälleen myös kohtuullinen kaupallinen menestys, ja vaikkei se ”Euphoria”:n tasoiseksi hitiksi noussutkaan, oli se singlelistojen kärkikymmenikössä parissa kymmenessä Euroopan maassa. Jälleen uusi kaupallinen menestysvoittaja osoitti viisujen potentiaalin.
Venäjän Dina Garipova oli mukana mahtipontisella rauhanballadilla ”What if”. Maailmoja syleilevä esitys olikin yleisön mieleen, sai kovia pisteitä ympäri Eurooppaa ja ylsi näin semifinaalin toisiksi parhaana finaaliin. Finaalin alkupuolelle arpoutunutta kappaletta suosittiin jälleen alkupuoliskon viimeisiin lukeutuneella esiintymispaikalla, ja viisu keräsikin kovia pisteitä myös Länsi-Euroopasta ja ylsi kisan viidenneksi. Venäjän myöhempi kehityskulku huomioiden tällainen rauhanballadi maan edustuskappaleena tuntuu silti nykyään melko irvokkaalta.
Ukrainan Zlata Ognevichin mystisen dramaattisessa balladissa ”Gravity” huomiota herätti koko maailman kymmenenneksi pisin elossa ollut ihminen, peräti 243 cm pitkä Igor Vovkovinskiy, joka esitti viisussa jättiläistä, joka alussa kantoi solistin lavalle. Viisu oli myös jo kahdeksas itäeurooppalaisen viisusanoittajalegenda Karen Kavaleryanin sanoittama viisu. Dramaattinen esitys tehosi yleisöön, joka äänesti viisun finaaliin semifinaalin kolmanneksi parhaana. Finaalissa loppupään esiintymispaikalle päässyt Ukraina tehosi niin puhelinäänestäjiin kuin tuomareihin, puhelinäänestyssijoituskeskiarvoissa viisu oli finaalin toisiksi paras ja tuomarisijakeskiarvossakin pääsi kärkikymmenikköön. Kappale ylsikin peräti kolmanneksi.
Alankomaat oli kärsinyt semifinaaliajalla todellisesta tappioputkesta, vuosina 2005-2012 maa oli karsiutunut semifinaalissa kahdeksan vuotta putkeen. Nyt maa panosti kisaan enemmän kuin ikiaikoihin, maan edustajaksi valittiin sisäisesti 1990-luvun suurista hiteistään, kuten ”Nobody’s wife” tunnetun Anoukin. Anouk kilpaili vangitsevalla valssilla ”Birds”, jota kohtaan tuottajat ilmeisesti kokivat suurinta mahdollista sympatiaa, annettiinhan maalle semifinaalin alkupuolen paras esiintymispaikka. Alankomaat ylsikin viisufanien suureksi riemuksi finaaliin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2004, ja siellä riemu jatkui. Alankomaat arpoutui myös finaalin alkupuolelle, mutta jälleen maata suosittiin alkupuoliskon viimeisellä esiintymispaikalla. Finaalissa kappale polarisoikin maita, täydet pisteet se sai Belgialta sekä ylsi kärkikolmikkoon seitsemässä maassa, mutta jäi huomattavassa osassa maita myös pisteittä. Tuloksena oli kuitenkin yhdeksäs sija, joka oli Alankomaiden paras sijoitus sitten vuoden 1999. Ilmeisesti suositun artistin myötä vuoden 2013 euroviisufinaali oli Alankomaissa, jossa kiinnostus euroviisuja kohtaan oli ollut 2000-luvulla alamaissa, vuoden katsotuin ohjelma.
Montenegron avaruuspukuihin pukeutunut hip-hop-duetto Who See kisasi räpviisulla ”Igranka”, jota tuki myös naissolisti Nina Žižić. Rapviisu olikin ainakin keskiarvosijoitusten perusteella puhelinäänestäjien suosiossa, mutta raadit eivät viisulle lämmenneet, vaan yhteistuloksissa Montenegro jäi semifinaalin 12. sijalle ja ulos finaalista. Liettuan Andrius Pojavis herätti huomiota tanssittamalla kulmakarvojaan poprockrallissaan ”Something”. Viisu ei etukäteen ollut saanut juuri huomiota, mutta ilmeisesti vangitseva esitys iski tarpeeksi puhelinäänestäjiin, jotka äänestivät kappaleen illan viiden parhaan joukkoon ja myös kohtuullinen raatikannatus toi finaalipaikan. Finaalissa Liettuan kohtalona oli kuitenkin saada pahamaineinen esiintymispaikka 2., josta menestyksestä saattoi enää vain haaveilla, ja satunnaiset pikku pisteet jättivät kappaleen 21. sijalle.
Valko-Venäjän Alyona Lanskaya kuoriutui discopallosta, minkä jälkeen alkoi julistaa asiaa haveenomaisesta planeetasta ”Solayoh”, jossa kaikkien sydämet sykkisivät yhtenäisyydelle. Vauhdikas popviisu tekikin vaikutuksen yleisöön, joka äänesti kappaleen finaaliin. Finaalissa viisu sai aina täydet pisteet Ukrainalta sekä pienempiä pisteitä lähinnä entisestä Neuvostoliitosta ja nämä pisteet riittivät 16. sijaan, joka on Valko-Venäjän viisuhistorian toisiksi paras sijoitus.
Moldovan Aliona Moon oli voittanut Moldovan karsinnat englanninkielisellä balladilla ”A million”, mutta nyt ensimmäistä kertaa kielivapauden aikana maan karsinnat englanniksi voittanut kappale käännettiin kansainvälisiin viisuihin maan omalle kielelle. Haikean dramaattisen balladin ”O mie” oli säveltänyt maan edellisvuoden edustaja Pasha Parfeny, joka nähtiin esityksen taustalla pianistina. Dramaattisessa esityksessä heijastettiin punaisia kuvioiota solistin mekkoon, joka viimeisessä kertosäkeessä nousikin ylös. Kappale ylsi selvästi finaaliin, jossa kuitenkin oman haasteensa toi annettu esiintymispaikka 3.. Romaniasta täydet pisteet sekä yksittäisiä muita pisteitä kerännyt Moldova ylsi kuitenkin 11. sijalle ja oli ilmeisesti hyötynyt raadeista, sijoituskeskiarvoissa se oli puhelinäänestyksessä finaalin 19. ja tuomariäänestyksessä viides.
Irlannin Ryan Dolan kisasi vauhdikkaalla trancella ”Only love survives”, jota tuki kaksi paidatonta miespuolista rumpalia. Viisu ylsikin finaaliin, jossa kappale kenties nimensä vuoksi pantiin esiintymään viimeisenä. Viimeinen esiintymispaikka ei kuitenkaan auttanut, vaan kolmelta maalta kerätyt yhteensä viisi pistettä jättivät Irlannin finaalin viimeiselle sijalle.
Kyproksen Despina Olympioulla riitti suosiota Kreikan ja Kyproksen alueella, mutta kansainvälistä viisuyleisöä hän ei saanut puolelleen. Yksin lavalla herkän balladin ”An me thimase” esittänyt Olympiou keräili vain muutamilta mailta 1-3 pistettä ja jäi semifinaalin toisiksi viimeiseksi. Belgian 18-vuotias Roberto Bellarosa taas kisasi herkällä poprallilla ”Love kills”, jonka tekijätiimiin kuuluivat vuoden 2011 voittoviisun ”Running scared” tekijä Iain Farquharson sekä suomalainen Jukka Immonen. Vakuuttava esitys keräsikin kannatusta ja äänestettiin selvästi finaaliin. Finaalissakin kappale keräsi aina täydet pisteet Alankomailta sekä kohtuullisesti kannatusta muualtakin ja toi kunniakkaan 12. sijan.
Semifinaalin päätti Serbian kolmen nuoren naisen muodostama trio Moje 3. Popralli ”Ljubav je svuda” sisälsi myös oman tarinan kertonee esityksen, jossa yksi naisista joutui taisteluun hyvän ja pahan viettien välillä. Kappale keräsi korkeimmat pisteensä semifinaalin muilta entisen Jugoslavian mailta, mutta jäi näillä pisteillä 11. sijalle ja semifinaalin täpärimmäksi karsiutujaksi. Mainittakoon, että Moje 3 -yhtyeen Nevena Božović oli edustanut Serbiaa jo vuoden 2007 lasten viisuissa ja oli ensimmäinen sekä lasten että aikuisten viisuihin osallistunut artisti.
Semifinaalin väliaikanumerona nähtiin Jennie Widegrenin ja Fredrik Fydmanin ohjaama koreografia ”Pohjolan valot”. Pohjolahenkistä väliaikaa seurasi finalistien julkistus, joka jälleen tehtiin virallisesti satunnaisessa järjestyksessä. On kuitenkin jälleen vähintäänkin epäilyksiä herättävää, että luultavasti illan odotetuin finalisti, pitkän karsiutumisputken takia epävarmuutta herättänyt ja fanisuosioon päässyt Alankomaat paljastettiin finalistiksi viimeisenä.
Toisen semifinaalin avausnumerona toimi urbaani orkesteri. Jennie Widegrenin ja Fredrik Rydmanin ohjaamassa avausnumerossa nähtiin break-dancea kapellimestarin johtamalla tahdilla ja numero sisälsi myös näyttävää polkupyörätaiteilua, jossa pyörän renkaat painelivat virtuaalisen kosketinsoittimen näppäimiä.
Semifinaalin alkupuolelle arpotunut Latvian viisu oli kuin tehty aloituskappaleeksi, joten ei ollut yllätys, että ruotsalaistuottajat päättivät avata kappaleen vauhdikkaalla, mukaan kehottaneella rap-hiphopviisulla ”Here we go”. Vauhdikkaan esityksen päätteessä toinen PeR-dueton jäsenistä heittäytyi jo yleisönkin joukkoon. Vauhdikas esitys tuntui kuitenkin enemmän tunnelmannostattajalta kuin kilpailijalta, ja muutamat satunnaiset pisteet jättivät sen semifinaalin viimeiseksi.
Valentina Monetta edusti San Marinoa jo toista vuotta putkeen, mutta tällä kertaa aivan toisentyyppisellä kappaleella kuin vuotta aiemmin. Kappale ”Crisalide (Vola)”, joka oli legendaarisen Ralph Siegelin tekemä, alkoi mahtipontisen herkkänä balladina, mutta muuttui viimeiseksi minuutiksi nopeammaksi popiksi. Kappale sai suurta fanisuosiota, mutta kirotulta kakkospaikalta kappale juuri ja juuri ei yltänyt jatkoon. Kappale oli semifinaalin 11. ja näin täpärin karsiutuja.
Makedonian dueton muodostivat alueen romanimusiikin kuningatar, 70-vuotias Esma sekä 27-vuotias Lozano. Dueton jäsenillä oli omaa uraa takanaan, mutta yhteen he eivät tuntuneet sopivan, ja balkanilaisia sävyjä sisältänyt balladi ”Pred da se razdeni” tuntui melko sekavalta, ja semifinaalin ainoana entisen Jugoslavian maana lähes tueton Makedonia jäi semifinaalin toiseksi viimeiseksi. Makedoniankin karsiutumisen myötä vuoden 2013 viisufinaalista tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Jugoslavian hajoamisen jälkeinen viisufinaali, jossa ei nähty yhtäkään entisen Jugoslavian maata.
Azerbaidžan oli vaihtanut viisuntekijöitään ruotsalaisista kreikkalaisiin. Maan viisun ”Hold me” oli säveltänyt kreikkalainen Dimitris Kontopoulos, joka tunnettiin myös Kreikan vuoden 2009 ”This is our night” –viisun säveltäjänä. Herkän balladin esitti Farid Mammadov, jonka vahvassa esityksessä huomiota herätti erityisesti lasihäkissä taiteillut tanssija, joka toimi solistin varjona pitkin esitystä. Vahva esitys kantoikin kaikkien odotusten mukaisesti finaaliin ja loisti sielläkin loppupään esiintymispaikalta. Kappale keräsi täydet pisteet yhdeksältä maalta, mutta toisaalta myös yhdeksän maata, ml. Suomi, jätti kappaleen pisteittä. Tuloksena oli silti peräti toinen sija, ja kuudetta kertaa mukana ollut Azerbaidžan oli näin ollut jokaisella osallistumiskerrallaan kärkikahdeksikossa. Mainittakoon, että ”Hold me” on viisuhistorian korkeimmalle sijoittunut Suomen pisteissä nollille jäänyt kappale. Pian viisujen jälkeen kuitenkin selvisi, ettei Azerbaidžan menestynyt välttämättä aivan rehellisesti, Internetissä levinneessä videossa liettualaisilta opiskelijoilta ostettiin ääniä Azerbaidžanille, ja tämä herätti väkisinkin epäilyksen, että pisteitä oli ainakin yritetty ostaa muualtakin. Toistuvat epäilykset erityisesti Azerbaidžanin vilunkipelistä pakottivatkin EBU:n avautumaan tarkemmista tuloksista tulevina vuosina entistä paremmin.
Suomen Krista Siegfrids esitti varsin näyttävällä show’lla vauhdikkaan dance-popviisun ”Marry me”. Näyttävää hääteemaista esitystä tuki kolme bestmania ja kaksi näyttävästi puetua taustalaulajaa, ja esitys kantoikin finaaliin. Luultavasti kohutuinta esityksessä oli tuolloin käynnissä olleen Tahdon-kampanjan hengessä sen päättäminen solistin ja naispuolisen taustalaulajan väliseen suudelmaan, jonka vuoksi Turkin tv-yhtiö päätti olla kokonaan näyttämättä viisuja. Finaalissa heikolle neljännelle esiintymispaikalle pudotettu viisu jäi kuitenkin seuraavien jalkoihin, keräili enää yksittäisiä pisteitä muutamilta mailta ja jäi 24. sijalle. Suomen mediassa huomiota herätti se, että muut pohjoismaat ja Viro jättivät Suomen nollille, mikä selittyi sillä, että uudella äänten yhdistämistavalla hyvä puhelinäänestystulos ei enää taannut pisteitä, jos raadilta ei tullut kannatusta.
Maltan Gianluca Bezzina ei ollut juuri kerännyt fanihuomiota iloisella akustisella rallillaan ”Tomorrow”, mutta semifinaalin sympaattinen esitys viiden taustamuusikon kanssa yllätti ja vei Maltan finaaliin. Finaalissakin Malta keräsi paljon enemmän huomiota kuin mitä oltiin etukäteen osattu odottaa, Maltasta tuli todellinen vuoden yllättäjä, ja korkeita pisteitä tasaisesti sieltä täältä kerännyt kappale saavutti peräti kahdeksannen sijan.
Bulgaria oli kerran saavuttanut kisassa viidennen sijan, mutta muuten maa oli aina jäänyt semifinaaliin. Mahdollisesti tästä syystä maan edustajiksi oli tällä kertaa kutsuttu maan ylivoimaisesti parhaan sijoituksen vuonna 2007 tuonut duetto Elitsa & Stoyan. Voimakasta rummutusta sekä vahvan säkkipillisoolon sisältänyt etnoralli ”Samo shampioni” muistutti dueton vuoden 2007 viisua, mutta ei tuottanut samalla tavalla tulosta. Viisu jäi semifinaalin 12. sijalle, mutta eritellyt tulokset paljastivat kappaleen kärsineen raadeista, raatiäänestyksessä kappaleen sijoituskeskiarvo oli semifinaalin alhaisin, mutta puhelinäänestyksessä kappale oli sijoituskeskiarvolistan kuudes.
Semifinaalin alkupuolen viimeisen esiintymispaikan ruotsalaiset olivat antaneet toiselle pohjoismaalle, Islannille, joka kisasi ensimmäistä kertaa kielivapauden aikana islanniksi. Eythor Ingi esitti karun balladin ”Ég á líf”, joka tehosikin yleisöön, joka äänesti viisun finaaliin, mutta finaalissa kappale loppupään esiintymispaikasta huolimatta tuntui jäävän jalkoihin. Tanskan voittoviisun ja toiselle sijalle yltäneen Azerbaidžanin välissä esiintynyt Islanti keräsi yksittäisiä pisteitä lähinnä Länsi-Euroopasta ja ylsi 17:nneksi.
Kreikan viisu herätti huomiota nimensä vuoksi ja sai myös epäilemään, että velkakriisistä kärsineet kreikkalaiset halusivat ajatukset mahdollisimman kauas siitä. Koza Mostra –yhtyeen folk-skaralli ”Alcohol is free” esitettiin nimilausetta hokevaa kertosäettä lukuun ottamatta kreikaksi, ja vanhan viiksekkään miehen ja viiden nuoremman kiltteihin pukeutuneen muusikon esittämä kappale ylsikin finaaliin peräti semifinaalin toisena. Finaalissakin kappale keräsi kannatusta, aina täydet pisteet San Marinolta ja Kyprokselta sekä pienempiä pisteitä useimmilta muilta mailta, joten edellisenä vuonna ensimmäistä kertaa semifinaaliajalla kärkikymmenikön ulkopuolelle jäänyt Kreikka palasi vielä vuodeksi menestyskantaansa ja sijoittui kuudenneksi.
Israelin Moran Mazor ei saanut samanlaista kannatusta herkällä balladilla ”Rak bishvilo”. Pianistin kanssa lavalla herkän pelkistetyn esityksen esittänyt Mazor keräsi yksitäisiä pikku pisteitä, mutta nämä pisteet jättivät Israelin semifinaalin 14. sijalle. Armenian viisu taas herätti huomiota tekijänsä perusteella. Viisun ”Lonely planet” oli säveltänyt itse Black Sabbath –yhtyeen kitaristi Tony Iommi, mutta Dorians-yhtyeen esittämä lopputulos oli ollut fanilistoilla melkoisen epäsuosittu. Yksinkertainen rockballadi keräsi Armenian normaalit siirtolaisäänet ja ilmeisesti tekijän nimen perusteella sai myös kohtuullisesti raatikannatusta, mikä riitti finaalipaikkaan. Finaalissa viisu sijoitettiin ennakkosuosikkien Saksan ja Alankomaiden väliin, mikä pisti epäilemään, että ennakkosuosikeille haluttiin vahvempaa kontrastia, mutta joka tapauksessa yksittäiset pisteet lähinnä naapureilta ja siirtolaisäänestäjämaista jättivät Armenian 18. sijalle.
Unkarin ByeAlex-taiteilijanimellä esiintynyt Alex Márta kisasi lähinnä kitaralla säestetyllä pelkistetyllä indiepopballadilla ”Kedvesem”, jonka yksinkertaisuus toimikin. Kappale ylsi finaaliin, jossa se pistettiin esiintymään heti isäntämaan jälkeen, ilmeisesti yksinkertaisen kappaleen nähtiin luovan kontrastia isäntämaan kappaleeseen, mutta tältäkin paikalta kappale saavutti menestystä. Viisu keräili muutamia korkeita ja matalia pisteitä, mutta jäi useimmilla mailla pisteittä. Saavutuksena oli kuitenkin kymmenes sija.
Semifinaalin suurimpiin ennakkosuosikkeihin kuului Norjan Margaret Berger electrorockilla ”I feed you my love”, jota verrattiin myös edellisvuoden voittokappaleeseen ”Euphoria”. Berger keräsikin vahvalla esityksellään selvän finaalipaikan, ja finaalissa Norjaa suosittiin kolmanneksi viimeisellä esiintymispaikalla. Tuolta paikalta viisu olikin äänestyksen aikaan selvästi mielessä, keräsi pisteitä lähes kaikilta mailta ja aina täydet pisteet Ruotsilta, Suomelta ja Tanskalta. Norja ylsikin peräti neljännelle sijalle.
Albanian duetto Adrian Lulgjuraj & Bledar Sejko kisasi albanialaisia sävyjä henkineellä rockviisulla ”Identitet”, jossa huomiota herättivät myös voimakkaat pyrot. Heti Norjan ennakkosuosikin jälkeen kappale saattoi kuitenkin jäädä hieman varjoon, eikä menestynytkään kummoisesti. Naapurimailta Makedonialta ja Kreikalta saadut naapuripisteet muodostivat jo yksin yli puolet kappaleen pisteistä, ja kappale jäi semifinaalin 15:nneksi.
Georgia oli tilannut viisunsa suoraan isäntämaan hovisäveltäjältä, viisun oli tehnyt edellisvuoden voittokappaleen säveltäjä Thomas G:son. Sophie Gelovani & Nodi Tatishvili esittivät duettona herkän mahtipontisen Titanic-henkisen balladin ”Waterfall”, joka semifinaalin viimeisenä balladina ylsi kirkkaasti finaaliin. On vähintäänkin epäilyttävää, että sekä semifinaalissa että finaalissa viimeiseksi balladiksi valittiin isäntämaasta tilattu viisu, jonka taustalaulajatkin olivat isäntämaasta. Joka tapauksessa finaalissa Georgia keräsi korkeita pisteitä idästä, mutta jäi lännessä lähes vaille huomiota ja sijoittui 15:nneksi.
Sveitsin Takasa-yhtyeen jäsenistöstä mielenkiintoisin oli luultavasti 95-vuotias kontrabasisiti Emil Ramsauer, joka on yhä kaikkien aikojen vanhimpana euroviisuissa kilpaillut. Pelastusarmeijan orkesteri oli joutunut muuttamaan nimeään ja vaihtamaan univormunsa pois, mutta poprockralli ”You and me” kelpasi viisuihin. Näin yhtye edusti maataan, mutta esitys tuntui melko tylsältä eivätkä yhtyeen jäsenet juuri olleet mukana. Sinänsä varsin sympaattinen viisu jäi siis semifinaalin 13. sijalle. Emil Ramsauer eli peräti 103-vuotiaaksi ja on toistaiseksi ainoa sadan vuoden iän saavuttanut viisuartisti.
Semifinaalin päätti Romanian oopperapoplaulaja Cezar popoopperalla ”It’s my life”. Kyseessä on viisuhistorian ainoa kontratenorina laulettu viisu eli kappale oli harvinaisen korkealta laulettu. Kolmen tanssijan kanssa toteutettu esitys olikin melkoisen mielipiteitä jakava, ja sekä semifinaalissa että finaalissa kappale oli selvästi suositumpi yleisön kuin tuomareiden keskuudessa. Yksittäisiä korkeita pisteitä kerännyt Romania saavutti 13. sijan, mutta selvästikin pelkillä puhelinäänillä sijoitus olisi ollut korkeampi.
Semifinaalin väliajalla nähtiin kaksi ruotsalaista poptähteä. Ruotsin vuoden 2010 viisukarsinnoistakin tuttu Darin sekä maan vuoden 2005 Idols-voittaja Agnes Carlsson valloittivat ruotsalaisyleisön esityksillään. Tätä seurasi finalistien paljastus, jossa luultavasti eniten pettymystä yleisölle tuotti San Marinon fanisuosikki Valentina Monettan putoaminen.
Lauantain finaalin avausvideolla edellisvuoden isäntäkaupunki Bakussa kuoriutunut perhosentoukka aloitti matkansa halki Euroopan kohti Ruotsia. Kööpenhaminassa toukka koteloitui ja kuoriutui perhosena, joka lensi yli Juutinrauman sillan kohti Malmöä, jossa isäntäkaupungista kotoisin ollut jalkapallolegenda Zlatan Ibrahimović esitti lyhyen videotervehdyksen. Tätä seurasi olympialaisten avajaisia mukaillut kilpailijoiden kävely areenalle esiintymisjärjestyksessä kunkin maan lipun kantajan perässä taustalla soidessa kisan tunnussävelmä “We write the story”, jonka oli säveltänyt yhdessä kaksi ruotsalaisen popin sukupolvea, ABBA:n Benny ja Björn sekä Avicii.
Finaalin avausesitykseksi tuottajat valitsivatkin kappaleen, joka oli kaukana stereotyppisestä euroviisumusiikista. Ranskan Amandine Bourgeois kirosi heti alkuun katsojat synkällä bluesrockilla ”L’enfer et moi”. Finaalin avausvalinta herätti ihmetystä eikä ilmeisesti ollut kappaleelle ainakaan eduksi. Heti ensimmäisenä äänestänyt San Marinon raati antoi viisulle peräti kahdeksan pistettä, mutta tämän jälkeen pistehanat tyrehtyivät lähes täysin, enää muutamat yksittäiset pisteet jättivät Ranskan 23. sijalle.
Espanjan ESDM-yhtye ei myöskään juuri saanut yleisöä puolelleen toiveikkaan folkahtavalla poprockilla ”Contigo hasta el final”. Pisteet parilta maalta jättivät Espanjan 25. eli finaalin toiseksi viimeiselle sijalle. Espanja olikin ollut sekä puhelin- että raatiäänestyssijoituskeskiarvoissa finaalin viimeinen.
Vuoden nimekkäimpiin lukeutunut artisti tuli Saksasta, eikä ollut mikään yllätys, että alkupuolelle arvottu Saksa sai yhden alkupuolen parhaista paikoista. Cascada-yhtye muistettiin 2000-vuosikymmenen hiteistään, ja eurodance ”Glorious” saikin runsaasti fanihuomiota. Huomiosta huolimatta viisusta tuli melkoinen floppi eivätkä yksittäiset pisteet muutamilta mailta riittäneet 21. sijaa korkeammalle. Listoillakaan viisu ei juhlinut Cascadan aiempien hittien tavoin.
Myös Iso-Britannia lähetti varsin suositun ja kokeneen artistin. Bonnie Tyler oli ollut suosionsa huipulla 1970- ja 1980-luvulla mutta jatkanut uraansa 2010-luvulle asti. Solisti oli kuitenkin jo selvästi parhaat päivänsä nähnyt, ja ehkäpä juuri tästä syystä hänet oli valittu esiintymään juuri ennen isäntämaan edustajaa. Vakava kantripop ”Believe in me” ei kerännytkään kummoista kannatusta puolelleen, ja hajapisteet jättivät viisun 19. sijalle. Listoillakaan kappale ei saavuttanut laulajan aiempien hittien tasoa.
Isäntämaan edustaja oli arvottu esiintymispaikalle 16. ja hänen vierensä oli valittu kaksi melko vaatimatonta esitystä, mikä pisti luonnollisesti epäilykset heräämään. Joka tapauksessa Robin Stjärnberg kisasi viiden taustalaulajan tukemana näyttävän pyroshow’n sisältäneellä popviisulla ”You”. Stjärnberg sai luonnollisesti kovan kotiyleisön tuen, mutta ei enää samanlaista kannatusta äänestyksessä. Viisu sai täydet pisteet Norjalta sekä pieniä pisteitä ympäri Eurooppaa, ja tämä riitti 14. sijaan, joka on Ruotsin heikoin sijoitus vuoden 2010 karsiutumisen jälkeisellä ajalla. Kappale kuitenkin selvästi nautti raatikannatusta, sillä raatisijakeskiarvoissa kappale oli ollut kolmas mutta puhelinäänestyssijoissa vasta 18..
Italian Marco Mengoni oli myös saanut ennakkosuosiota haikealla popballadilla ”L’essenziale”, jonka Mengoni esitti tunnelmallisesti yksin lavalla. Tunnelma iskikin viisuyleisöön. Kappale teki äänestyksen loppupuolella melkoisen loppukirin ja ylsi lopulta seitsemänneksi. Viisu oli myös Italian listaykkönen ja maan koko vuoden kolmanneksi myydyin kappale.
Äänestyksen ollessa käynnissä hallitseva viisuvoittaja Loreen pääsi esittämään koostetta tuotannostaan. Itse väliajalla juontaja Petra Mede pääsi ”Ruotsalainen pitopöytä”-show’ssaan esittelemään Ruotsia huumorin keinoin. Äänestyksessä Tanska kiilasi pian johtoon ja oli teoriassakin varma voittaja ennen viimeisten maiden äänestystä. Niinpä kuin Tanskan voitto oli matemaattisesti varmaa, voittaja yleisön hämmennykseksi ilmoitettiin suorassa lähetyksessä jo ennen muutaman maan ääniä. Syy tähän ilmeisesti oli, että voittajan haluttiin pääsevän viereisessä rakennuksessa sijainneesta artistilämpiöstä suoraan ilman turhaa lähetysajan tuhlaamista hakemaan palkintoaan. Tästä tuli myös tapa seuraaviksi pariksi vuodeksi.
Tuottajien päättämässä finaalin rakenteessa kritiikkiä herätti selvä ennakkosuosikkien suosiminen, ja kuvaavaa oli, että ensi kertaa viisuhistoriassa ensimmäisistä kahdeksasta kappaleesta yksikään ei yltänyt kärkikymmenikköön. Muu vuoden kritiikki kohdistui Azerbaidžaniin, joka jäi kiinni äänten ostamisesta mutta toisaalta herätti huomiota jättämällä liittolaismaa Venäjän pisteittä, itse maan presidentti Ilham Aliyev järjesti tutkinnan aiheesta ja väitti Venäjän olleen oikeasti maan äänestyksessä toinen, mutta suorassa lähetyksessä ilmoitetut tulokset jäivät voimaan. Äänestyksen epäselvyydet saivat EBU:n kuitenkin avautumaan tarkemmista tuloksista seuraavana vuonna.
Tulos:
1. semifinaali:
1. Itävalta: Natália Kelly – Shine (14. sija, 27 pistettä)
2. Viro: Birgit – Et uus saaks alguse (10. sija, 52 pistettä)
3. Slovenia: Hannah Mancini – Straight into love (16. sija, 8 pistettä)
4. Kroatia: Klapa s Mora – Mižerja (13. sija, 38 pistettä)
5. Tanska: Emmelie de Forest – Only teardrops (1. sija, 167 pistettä)
6. Venäjä: Dina Garipova – What if (2. sija, 156 pistettä)
7. Ukraina: Zlata Ognevich – Gravity (3. sija, 140 pistettä)
8. Alankomaat: Anouk – Birds (6. sija, 75 pistettä)
9. Montenegro: Who see – Igranka (12. sija, 41 pistettä)
10. Liettua: Andrius Pojavis – Something (9. sija, 53 pistettä)
11. Valko-Venäjä: Alyona Lanskaya – Solayoh (7. sija, 64 pistettä)
12. Moldova: Aliona Moon – O mie (4. sija, 95 pistettä)
13. Irlanti: Ryan Dolan – Only love survives (8. sija, 54 pistettä)
14. Kypros: Despina Olympiou – An me thimase (15. sija, 11 pistettä)
15. Belgia: Roberto Bellarosa – Love kills (5. sija, 75 pistettä)
16. Serbia: Moje 3 – Ljubav je svuda (11. sija, 46 pistettä)
2. semifinaali:
1. Latvia: PeR – Here we go (17. sija, 13 pistettä)
2. San Marino: Valentina Monetta – Crisalide (Vola) (11. sija, 47 pistettä)
3. Makedonia: Lozano & Esma – Pred da se razdeni (16. sija, 28 pistettä)
4. Azerbaidžan: Farid Mammadov – Hold me (1. sija, 139 pistettä)
5. Suomi: Krista Siegfrids – Marry me (9. sija, 64 pistettä)
6. Malta: Gianluca – Tomorrow (4. sija, 118 pistettä)
7. Bulgaria: Elitsa & Stoyan – Samo shampioni (12. sija, 45 pistettä)
8. Islanti: Eythor Ingi – Ég á líf (6. sija, 72 pistettä)
9. Kreikka: Koza Mostra – Alcohol is free (2. sija, 121 pistettä)
10. Israel: Moran Mazor – Rak bishvilo (14. sija, 40 pistettä)
11. Armenia: Dorians – Lonely planet (7. sija, 69 pistettä)
12. Unkari: ByeAlex – Kedvesem (8. sija, 66 pistettä)
13. Norja: Margaret Berger – I feed you my love (3. sija, 120 pistettä)
14. Albania: Adrian Lulgjuraj & Bledar Sejko – Identitet (15. sija, 31 pistettä)
15. Georgia: Sophie Gelovani & Nodi Tatishvili – Waterfall (10. sija, 63 pistettä)
16. Sveitsi: Takasa – You and me (13. sija, 41 pistettä)
17. Romania: Cezar – It’s my life (5. sija, 83 pistettä)
Finaali:
1. Ranska: Amandine Bourgeois – L’enfer et moi (23. sija, 14 pistettä)
2. Liettua: Andrius Pojavis – Something (22. sija, 17 pistettä)
3. Moldova: Aliona Moon – O mie (11. sija, 71 pistettä)
4. Suomi: Krista Siegfrids – Marry me (24. sija, 13 pistettä)
5. Espanja: ESDM – Contigo hasta el final (25. sija, 8 pistettä)
6. Belgia: Roberto Bellarosa – Love kills (12. sija, 71 pistettä)
7. Viro: Birgit – Et uus saaks alguse (20. sija, 19 pistettä)
8. Valko-Venäjä: Alyona Lanskaya – Solayoh (16. sija, 48 pistettä)
9. Malta: Gianluca – Tomorrow (8. sija, 120 pistettä)
10. Venäjä: Dina Garipova – What if (5. sija, 174 pistettä)
11. Saksa: Cascada – Glorious (21. sija, 18 pistettä)
12. Armenia: Dorians – Lonely planet (18. sija, 41 pistettä)
13. Alankomaat: Anouk – Birds (9. sija, 114 pistettä)
14. Romania: Cezar – It’s my life (13. sija, 65 pistettä)
15. Iso-Britannia: Bonnie Tyler – Believe in me (19. sija, 23 pistettä)
16. Ruotsi: Robin Stjernberg – You (14. sija, 62 pistettä)
17. Unkari: ByeAlex – Kedvesem (10. sija, 84 pistettä)
18. Tanska: Emmelie de Forest – Only teardrops (1. sija, 281 pistettä)
19. Islanti: Eythor Ingi – Ég á líf (17. sija, 47 pistettä)
20. Azerbaidžan: Farid Mammadov – Hold me (2. sija, 234 pistettä)
21. Kreikka: Koza Mostra – Alcohol is free (6. sija, 152 pistettä)
22. Ukraina: Zlata Ognevich – Gravity (3. sija, 214 pistettä)
23. Italia: Marco Mengoni – L’essenziale (7. sija, 126 pistettä)
24. Norja: Margaret Berger – I feed you my love (4. sija, 191 pistettä)
25. Georgia: Sophie Gelovani & Nodi Tatishvili – Waterfall (15. sija, 50 pistettä)
26. Irlanti: Ryan Dolan – Only love survives (26. sija, 5 pistettä)
Keskustele ensimmäisestä semifinaalista foorumillamme
